on miehistynyt jo tuostakin :)
Roxier's Black Pearl & Irokon Keep It Rial
Elämää Usvarinteessa
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
Kaikki suurimmat kauhut on sun toiveittes peilikuvat
on miehistynyt jo tuostakin :)
lauantai 13. kesäkuuta 2015
Kesäkuussa vastoinkäymisiä mutta kaikkea kivaakin
Huhtikuulla Sanni alkoi meidän mielestä käyttäytyä oudosti. Se oli haluton, jopa pelokas, ei halunnut liikkua ja tottiksessa se lopetti hyppäämisen ja noutamisen. Muutos käytöksessä tapahtui hetkessä. Käytiin hierojalla, ei löytynyt erikoisempia jumeja. Siinä sitten samalla alkoi ihmetyttää aina vaan jatkuva karvanlähtö joka ei osoittanut mitään merkkejä loppumisesta. Varasin Sannille ajan lääkäriin. Otettiin verikokeita, joissa maksan ALT-arvo viitearvojen yläpuolella ja tulehdussoluarvo viitearvojen alapuolella. Lisäksi hemoglobiini oli matala. Tutkittiin myös kilppari, ja ne arvot olivat ihan normaalit. Varattiin Sannille aika Univet Kouvola eläinsairaalaan sisätauteihin erikoistuneelle lääkärille. Tällä välillä alkoikin sitten Sannin liikunnassa olla jo muutoksia, se alkoi raahata takajalkojaan ja kompastella etujalkojaan.
Kouvolassa sitten ottivatkin Sannin tilanteen tutkiakseen. Pyöriteltiin useampia vaihtoehtoja. Päädyttiin, että poistetaan hammaskivi sen poissulkemiseksi että joku hammas olisikin lohjennut ja aiheuttanut tulehduksen jonka vuoksi Sanni oireilee. Lisäksi päätettiin että kontroilloidaan maksa- ja munuaisarvot, laaja verenkuva ja otetaan Snap 4DX- punkkitesti. Hampaista ei löytynyt vikaa, mutta helpotus oli suuri kun tuo punkkitesti paljasti syyn Sannin oireisiin. Sanni oli sairastunut punkista tarttuneeseen, anaplasma-bakteerin aiheuttamaan anaplasmoosiin. Tähän on onneksi olemassa lääkehoito. Sannin oireet olivat sairaudelle oikein tyypillisiä. Ensi viikolla ajellaan uudestaan Kouvolaan ja kontrolloidaan tilanne. Tuntuu hyvältä tietää että Sanni on hyvässä hoidossa :) Sanni on jo nyt, viikon lääkehoidon jälkeen vähän paremmassa kunnossa.
Jotain mukavaakin mahtuu meidän kesäkuuhun. Tällä viikolla meillä oli vieraina Jymyn Halti-veli omistajansa Ilonan kanssa. Poikien kasvattaja oli järjestänyt meille kimppakuvauksen Univet Lahteen Juha Pärnäselle. Kuvat on nyt Kennelliitossa lausuttavana, katsotaan mitä sieltä saadaan tulokseksi :) Puhtailta kuitenkin näyttivät niin lonkat kuin kyynärätkin, selässä Jymyllä on 8 lannenikamaa. Tästä pohdintaa on tulossa myöhemmin kesän aikana tänne blogiinkin.
Veljeksillä oli keskenään tosi kivaa, ne tulivat tosi hienosti juttuun keskenään. Yhtään kukkoilua tai elvistelyä ei ollut kummankaan osalta, niillä oli perusajatuksena se että toinen on kiva kaveri. Halti osoittautui olevan kovin samanlainen kuin Jymy, se solahti tähän meidän lapsiperhearkeen niin mutkattomasti että voisi luulla sen olevan jatkuvasti lasten kanssa tekemisissä. Niin hyväpäisiä nämä meidän pojat että ilolla niitä katsoo <3 Kerettiin parin päivän aikana lenkkeilemään ja treenaamaankin yhdessä.
Jymyn seuraamiseen saatiin kasvattajalta hyvä vinkki lähteä työstämään sitä lelulla patoamisen kautta. Laitoin kasvattajalle pari videota Jymyn seuraamisesta, ja hänen mukaansa Jymyn seuraaminen oli teknisesti hyvää mutta ei riittävän intensiivistä. Lelulla palkkaamalla seuraaminen onkin tiivistynyt eikä Jymy einää hae seuraamisen paikkaa niin paljoa. Takapään käyttöön pitää kiinnittää huomiota. Seuraavaksi otetaan työn alle nouto, tai lähinnä noudon palautus. Työtä riittää, mutta aikaahan meillä on :)
perjantai 22. toukokuuta 2015
Näyttelyhommia ja hommia näyttelyissä
Näyttelyt on semmoinen koiraharrastuksen laji joihin mulla on todella ristiriitainen suhde. Toisaalta rakastan sitä tunnelmaa, toinen toistaan hienompia koiria, kilpailua, tuttujen tapaamista... mutta kuinka hitossa saisin itsestäni irti sen että omien koirien näyttelyttäminen olisi yhtä kivaa kuin niissä käyminen ilman koiraa?
Eilen illalla käytiin oman yhdistyksemme, KnowHau ry:n porukoiden kanssa treenailemassa näyttelyjuttuja. Treenasin itse Jymyä ja sitten molemmat siskoni. Täytyy sanoa, että voi että kuinka kivan näköinen tuosta pienestä miehestä onkaan kasvanut! Se on ihan pienessä hetkessä äijittynyt kovasti, vaikka ihan kakarahan se on vieläkin. Ja kuinka kauniisti se liikkuukaan, nyt kun on oppinut pistämään ne jalkansa oikein päin sinne mahan alle :D Olisi suorastaan sääli jos se jäisi näyttelyiden osalta vain tähän kotiin pyörimään, pakko se on jonnekin ilmoittaa.
Viime vuoden lokakuussa osallistuttiin Juha Kareksen handler- kurssille Sannin ja Jymyn kanssa. Kares puhui meille paljon pennun valinnasta, ja siitä millaisesta pennusta tulee näyttelytähti. Hän puhui myös siitä että "sen oikean" tunnistaa kyllä sieltä pentulaatikosta. Tämän allekirjoitan täysin, Jymyn(kin) kohdalla tiesin että se tulee meille - ja jos se ei tule niin ei tule kukaan. Lisäksi puhuttiin keskenkasvuisen koiran näyttelyttämisestä, tai oikeastaan siitä että se on ihan turhaa. Siksipä Jymyllekin olisi mielestäni hyvä katsoa näyttelyitä ennenkuin se siirtyy nuorten luokkaan ja jättää se sitten kasvamaan aikuisemmaksi.
Mutta mikä sitten tekee koirasta näyttelymenestyjän? Oikeanlainen, rodunomainen rakenne tietenkin on ensiarvoisen tärkeää. Se luo raamit liikkumiselle ja kehässä olemiselle. Hyvälaatuinen ja oikein hoidettu turkki, siisti trimmaus niillä roduilla joita trimmataan ovat tietenkin myös asioita joita ei voi jättää huomiotta. Mutta minulle niissä koirissa, jotka näyttelystä toiseen menestyvät on sitä jotain, karismaa ja halua olla kehässä, työskennellä sielläkin yhdessä ihmisen kanssa. Kutsukaa naiiviksi, mutta näin ajattelen. Siksipä ajattelinkin lähestyä näyttelyitäkin sitä kautta että meillä on Jymyn kanssa kivaa. Se ei tarkoita riekkumista ja kohkaamista, vaan sitä että me ollaan yhdessä siellä kehässä. Ei tehdä siitä niin tiukkapipoista. Katsotaan mihin tämä meidät kantaa.
torstai 21. toukokuuta 2015
Pitkästä aikaa...
maanantai 1. syyskuuta 2014
Hani 301002-250814
perjantai 18. heinäkuuta 2014
Vastoinkäymisiä ja uusia tuulia
Jymy on äärimmäisen avoin ja sosiaalinen pentu, kulkee mukana jokapaikassa yhtä vaivattomasti, on todella ahne, saalisviettiä löytyy ja erityisesti tykkään siitä, että haastavan/pelottavan tilanteen vastaantullessa se ratkaisee useimmiten itse. Mitään se ei suuremmin pakittele, vaan pelottaviakin asioita se menee pienen harkinnan jälkeen itse katsomaan. Muutamia treenejäkin ollaan jo tehty, tottiksessa se tarjoaa itse koko ajan tekemistä ja jäljestyskin näyttäisi olevan mieluisaa :) Ihana, ihana pentu, kaikkea sitä mitä toivoinkin sen olevan ♥
Jymy valikoitui pennuista paitsi ulkomuodoltaan myös luonteeltaan ja se olikin pennuista se, jota kasvattajakin oli meille kaavaillut. Hyvin hän tiesi, mitä oltiin hakemassa. Ainut mutka matkassa oli kun Jymy kävi silmätarkastuksessa 6vkoa vanhana, ja sen toisessa silmässä todettiin coloboma. Puhuin useampaan kertaan kasvattajan kanssa, puhuin peilanneen eläinlääkärin kanssa, mietin asiaa, ja yritin myös saada tuntumaa siihen, miltä jonkun muun urospennun ottaminen kyseisestä yhdistelmästä tuntuisi - sitäkin mahdollisuutta kun kasvattaja minulle tarjosi. Mutta meille Jymy oli liian hyvä pentu, että sen olisi voinut päästää käsistään, se oli oikeastaan ensimmäinen meille tulleista pennuista joka oli tuntunut jo ensitapaamisella ihan omalta. Siksi vaakakuppi kallistui kuitenkin Jymyn valintaan.
Mutkiakin on ollut matkassa, jälleen kerran loukkaantumisten muodossa. Sanni loukkasi itseään joku aika sitten, joka siirsi koesuunnitelmia taas hieman eteenpäin. Ct-kuvatkin on jalasta ja selästä otettu, niissä ei onneksi paljastunut lihasvammoja vakavampaa. Fysioterapiaa, hierontaa ja venyttelyä, niillä päästään jo pitkälle ja toivotaan Sannin kuntoutuvan koekuntoon vielä täksi kaudeksi. Sanni on edistynyt tosi kivasti, olisi sääli heittää se edistyminen hukkaan.