Kaikki suurimmat kauhut on sun toiveittes peilikuvat

Kesä oli ja meni. Paljon tuli tehtyä, nähtyä ja koettua, ja syksykin edennyt jo pitkälle. Oon virallisesti ehkä maailman huonoin blogin pitäjä :D Asiaa olisi mutta ei aikaa kirjoittaa niistä blogiin. Nyt vielä vähemmän kun aloitin opiskelut tän kotiäitiyden ohella. Kun on päättänyt ja itselleen luvannut että koiran treenaamisesta ei luisteta niin karsitaan sitten jostain muusta :) Sitä paitsi tuo treenaaminen toimii itselle pitkälti henkireikänä niin ei siitä haluakaan luistaa.

Jymy joskus heinäkuussa. Voi miten paljon se
on miehistynyt jo tuostakin :)

Jos tässä nyt kuitenkin pikakelaus meidän kesään. Jymyn lonkat ja kyynärät tuli Kennelliitossakin lausuttua A/A ja 0/0, jee! Selästä saatiinkin sitten kuvanneiden lääkäreiden mielipiteestä poikkeava lausunto, LTV3 vaikka siellä on ylimääräinen siisti lannenikama, Itse odotin lausuntoa LTV4, ja siksi pyysinkin tähän lisäselvitystä. Lausujan mielestä nikama on tosiaankin ylimääräinen, mutta kuvassa on havaittavissa hieman epäsymmetrisyyttä, joten siksi lausunto LTV3. Noh, omalla paljaalla silmällä tuota epäsymmetrisyyttä en näe, eikä näe moni muukaan kuvia katsonut, ja Jymy ei selkää mitenkään oireile joten se lienee pääasia.

Kesällä treenattiin paljon, ja syksyllä ollaan jatkettu samalla tiellä. Yleensä treenataan n. 2-3 krt viikossa, vähän riippuen siitä millaisilla fiiliksillä ollaan. Yritetään säilyttää hyvä fiilis treenaamisen suhteen eikä tehdä siitä pakkopullaa. Ton koiran intoa ja kestävyyttä jaksan ihmetellä joka kerta, aina se tekee yhtä innokkaasti. Ollaan löydetty oikeanlainen palkka, patukka, ja Jymy on hienosti oppinut että saa sen aina treenin päätteeksi. Oon yrittänyt vaihdella treenin kestoa ja tehnyt niistä mahdollisimman ennakoimattomia koska Jymyllä on ainakin seuraamisessa vähän tapana keulia kun se tavoittelee palkkaa niin innokkaasti. Tästä oonkin saanut palautetta että se on iso virhe, mutta kasvattajan kanssa taas tästä juttelin ja ollaan samoilla linjoilla tässä: se on vielä innokkuutta joka poistuu ajan kanssa. Oonkin huomannut että mitä pidempikestoista seuraaminen on, sitä tarkempaa ja tasaisempaa suoritusta Jymy tekee.

Pk- juttujen lisäksi ollaan salaa treenailtu toko ALO- liikkeitä ja haavena onkin päästä kokeilemaan alokasluokkaa jossain vaiheessa. Suurin ongelma Jymyn kanssa on häiriön sieto, se on vilkas ja sen vuoksi häiriötä täytyy työstää tosi paljon. Varsinkin nyt kun hormoonit hyrrää niin pienen pojan on kauhean vaikea keskittyä kun nenään tulee liian paljon hyviä hajuja. Jos joskus näyttää siltä että korvat on jääneet kotiin niin ollaankin työstetty vaan yhdessäoloa kentällä. Se on tepsinyt, nyt noita tilanteita tulee jo paljon harvemmin. Häiriötä pitää kuitenkin treenata vielä PAAALJON.

Kesällä tehtiin myös kivoja reissuja, pääsin pitkästä aikaa katsomaan molempia rodun erkkareita paikan päälle. Jymykin kävi näyttelyssä, ei tosin erkkarissa vaan ryhmänäyttelyssä. Ei jäänyt paljoa kerrottavaa, tiukalta tuomarilta H ihan keskentekoiselle junnupojalle ja käsky antaa kasvaa rauhassa kotona :D Se on nyt tehnyt turkkia tosi kivasti ja varsinkin pää on kehittynyt edukseen, täytyy katsella jos alkuvuodesta osuisi joku sopiva näyttely mihin mentäisiin.