Pitkästä aikaa...

Pitkästä aikaa linjoilla. Tai linjoillahan tulee oltua päivän aikana reilustikin, mutta blogi painuu helposti unohduksiin kun ensin selviää päivittäin lasten ja koirien hoitamisesta, treenaamisesta, ruuan laitosta ja kaikesta muusta joka meidän arkea rytmittää. Elämää kahden lapsen ja kahden koiran ehdoilla.

Jymyn kanssa ollaan treenattu ja onnistuttukin jossain. Se tekee teknisesti jo ihan hyvää seuraamista, nyt vaan pitäisi saada viettiä ylemmäs. Saatiin tähän kasvattajalta hyviä vinkkejä ja ollaan niitä nyt tämän viikkoa testattu, vaikuttaisi toimivan. Tehdään siis Jymyn kanssa lelulle patoamista ja voi pojat että se palkkaantuukin lelusta hyvin! :) Iloisella mielellä eteenpäin, niin luulen että siitä tulee hyvä. Omaan käskyttämiseen pitää kiinnittää huomiota, liian voimakas sivu- käsky laskee selvästi viettiä. Tämä(kin) havainto tuli hyviltä treenikavereilta. Intoa tuolla pienellä koiranpojalla on vaikka muille jakaa, älliä ei vielä niinkään :D

Viime viikonloppuna saatiin tutustua Jymyn Raisa-äitiin ja omistajaansa Sariannaan ja Halti-veljeen sekä omistajaansa Ilonaan. Tosi mukavaa porukkaa, juttu luisti ja hauskaa oli! Oltiin siis katsomassa collieiden rotumestaruustokoa Imatralla. Jymyn kyllä tunnistaa sukuunsa tulleeksi, paljon on veljeksissä samaa vaikka erinäköisiäkin ovat. Jymy on ainakin toistaiseksi Haltia vahvempi ja isompi, mutta kivan näköisiä poikia molemmat :) Raisan olinkin nähnyt silloin kasvattajan luona kun käytiin pentuja katsomassa, yhtä ihana se oli nyt kuin silloinkin. Raisa työskentelee omasta mielestäni hyvällä vietillä ja sen tekeminen on tosi kivaa katsottavaa.

Sanninkin kanssa on treenattu, moni asia on mennyt eteenpäin mutta monessa on myös otettu takapakkia. Tämä kesä näyttää kilpaileeko Sanni koskaan palveluskoirakokeessa. Jos sille ei tälle kesälle saada kilpailua alle, niin ensi vuonna jo 7- vuotias on vanha aloittamaan kisauransa. Aika näyttää...

Kesälle on luvassa kaikenlaista kivaa, raportoidaan niistä jutuista sitten kun on niiden aika. Näyttelyitä ainakin molemmille, Sannille ensisijaisesti mutta on tuo Jymykin niin kivan näköinen että pitää se jossain pyöräyttää ennenkuin se saa jäädä odottamaan aikuistumista.

(Kuvat Sini Kaartinen, huhtikuun treenailuja)

Pohdintaa noudosta...

Sannillehan tosiaan tehtiin ohjaajavaihdos viime syksynä, ja nyt alkaa näyttää siltä että ohjaajavaihdos tuottaa tulosta. Ensimmäiset pari kuukautta meni ihmetellessä niin koiralla kuin ohjaajallakin, mutta hiljalleen yhteinen sävel on löytynyt ja toivon sen tuovan tulosta vielä ensi vuoden aikana. Suurin kompastuskivi Sannin koulutuksessa on ollut nouto, joka on ollut koiralle todella haasteellinen. Pentuvaiheessa tehtyjen virheiden velkaa maksetaan edelleen... Nyt olen muutamana päivänä saanut seurata, kuinka koira joka vielä vuosi sitten ei suostunut ottamaan noutokapulaa suuhun, luovuttaa kapulan täysin oikeassa asennossa suoraan käteen. Helppoa tietä ei tähän pisteeseen olla päästy, mutta päästinpä kuitenkin :)

Sannin kanssa noutoa alettiin rakentamaan uudelleen juurikin tuolloin vuosi sitten hieman takaperoisesti, opetettiin ensin kapulan pitäminen, sitten kapula suussa liikkuminen, sitten edes jonnekin omistaja lähelle tuominen ja lopulta vaadittiin oikeanlainen luovutus. Uskokaa pois, kaikki muut keinot oli tähän mennessä käytetty. Lisäksi noutoa vahvistettiin esineruututyöskentelyllä, joka Sannilla oli kuitenkin jollain tapaa toiminut alusta asti. Mikä ihme siinä on, että minkä tahansa muun esineen voi noutaa muttei noutokapulaa?? Tässä noudon opetuksen lomassa selvisi sellainenkin asia, että Sanni kestää kuin kestääkin pakotteita, kunhan se on ensin oikeassa tunnetilassa ja asiat vaaditaan siltä oikealla tavalla.

Toinen kummastuttanut asia on se, miten koira voi toimia niin täysin eri tavoin kahdella eri ohjaajalla. Sanni on alusta asti ollut minun koira, minulle se hankittiin ja minun siitä piti saada harrastuskaveri itselleni. Koulutinkin Sannin BH-kokeeseen saakka, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna treenaaminen Sannin kanssa oli yhtä pään seinään hakkaamista. Kyse ei missään tapauksessa ole koiran huonoudesta, vaan meidän kahden luonteiden yhteensattumattomuudesta. Näin ainakin itse ajattelen. Kun Pihla ilmoitti tulostaan reilu vuosi sitten, alettiin tarkemmin pohtia vaihtoehtoja Sannin suhteen. Kun se kuitenkin täyttää ensi tammikuussa jo viisi, ei haluttu heittää enää yhtään vuotta hukkaan. Ja kun sitten asiasta keskusteltiin vahempien ja viisampien kanssa ja asiaa tässä kotona makusteltiin, tultiin siihen tulokseen että Sanni oli koko ajan tässä kotioloissa toiminut miehen kanssa paremmin - liekö syyt sitten heidän yhteisessä juoksuharrastuksessa vai jossain muualla, mutta kuitenkin. Ja näin sitten vaihtui ohjaaja, päätös jota ei ole tarvinnut katua päivääkään.

Mutta kyllä on kuulkaa ollut vaikeaa antaa oma koira toisen käsiin. Minun pieni kultamurunen, jota olin työstänyt useamman vuoden, olikin nyt jonkun toisen käsissä ja minulla ei ollut enää mitään sananvaltaa sen kouluttamiseen. Perhesovun säilyttämiseksi olkoon asia näin jatkossakin ;) Silti sormet syyhyyä päästä kouluttamaan ja jatkuvasti on kielenpäällä joku ohje, jota kannattaisi kokeilla. Mutta antaa heidän kulkea omaa tietään. Paras palkinto itselle on se, että koira nauttii ja sen ominaisuudet pääsevät nyt oikeanlaisella koulutuksella oikeuksiinsa <3

Uuteen alkuun...

Tästä se taas alkaa, tai ainakin yrittää, nimittäin blogin kirjoittaminen. Alunperin tää osoite oli tarkoitettu meidän rakennusprojektin seuraamiseen, mutta talon rakennus tuli, oli ja meni, ja nyt asutaan valmista taloa Usvarinteessä yhdessä pienen Pihla- tytön ja kahden pitkäkarvaisen collien kanssa. Blogi tulee pitämään sisällään ajatuksia koiran kanssa harrastamisesta, treenaamisesta ja vähän muustakin. 

Ylläolevassa kuvassa Sanni treenaamassa estenoutoa kesällä 2012. Sannin kanssa on suoritettu BH-koe keväällä 2012, jonka jälkeen on treenattu tavoitteellisesti pk-jälkeä. Sannille tehtiin ohjaajanvaihdos syksyllä 2012 kun todettiin sen sopivan paremmin minun mieheni näppeihin kuin minun. Kesällä 2013 oli tarkoitus jo käydä ensimmäisessä kokeessa, mutta Sanni oli mukana kolarissa kesäkuussa 2013, joka laittoi suunnitelmat uusiksi. Koiran annettiin toipua tällistä rauhassa eikä lähdetty rikkomaan sitä hätiköimällä kokeeseen. Ensi kesänä on taas uudet kujeet...